keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Huh huh

Kyllä on ollut kiireitä tällä viikolla ja tulee kiireet jatkumaan !

Elikkäs juu koulu on vähän alamäkeen laskenut, pitäisi kai perehtyä paremmin.. Eli hissa : 7, ja bilsa : 6-.. upsis :3 No mutta eiköhän tästä ylämäkeenkin päästä. :) Mutta juu nyt on siis itsenäisyys loma alkanut ja huomenna lähdetään tutuille viettämään mun synttäreitä ja ylihuomenna lähetään äitin, velin ja kaverin kaa kattoo night mare elokuvateatteriin ;) Ja viikon kohokohtana vielä kanihyppykisat Klaukkalassa sunnuntaina. Ainoa miinus on se, että mulla on jo jonkin aikaa ollut sitkeä känsä, johon oon tippoja laitellu, muttei oo vielä tehonnu :/ pitää kokeilla vielä känsälaastareita..

Mutta niin tänään koulussa oli itsenäisyyspäiväjuhla, joka oli ihan mielenkiintoinen. Rassen silmä on siis ollut jo reilu viikon oireilematta ja poika on päässyt ulkoilemaan lumessa :3 <3 Tänäänkin minä ja miun kaveri käytiin Rassen kanssa lenkillä ja pideltiin Rassea pihalla vapaana ja käytiin pikku lenkki + hypittiin siinä samassa esteitä ihan sattuman varaisesti :D Tänään postissa saapui myös yllätykseksi kolmet valjaat, jotka äskettäin tilattiin ja Rasse sai musta-valkoiset seeprakuvioiset, Jaffa sai vaalean siniset, joissa mustia raitoja ja vielä rusehtavat kirahvikuvioiset. Mutta ei muuta tällä kertaa ja laitan tähän itse kehittelemäni tarinan 1osan :

Neo ja Lila
(Neo ja Lila on kertomus kahdesta kaninpoikasesta)

Kpl 1 kotona

Hei, olen Neo, asun pienessä mökissä metsän keskellä. Asun siskoni Lilan kanssa ja myös omistajieni Amandan ja Matildan kanssa, he ovat mahtavia omistajia, mutta olen kuitenkin haaveillut vapaudesta luonnossa.
Eräänä kauniina iltapäivänä olin lenkillä Lilan ja Amandan kanssa, sillä Matildalla oli kuumetta. Olimme menossa suurelle pellolle keräämään porkkanoita ja sanoin siskolleni, että nyt on hyvä hetki. TULE! Mutta Lila tietenkin kysyi, että mihin on hyvä hetki? Huokaisin ja ajattelin mielessäni, että kyllä Lila on yksi tomppeli! Mutta yritin käyttäytyä normaalisti ja kuiskasin : tietenkin pakenemiselle! Mutta kuitenkin ihmeekseni Lila sanoi: en halua paeta. Täällä on mukavaa! Kiljaisin, että enhän minä yksinkään voi paeta! Että onnea vaan taas, pilasit elämäni haaveen ja aloitin taas vuosittaisen "mykkäkouluni" Lilalle.
Seuraavana aamuna olin väsynyt eilisestä kävelystä, mutta odotin silti innolla uutta kävelyä. Mutta ihmettelin kun Matilda tuli vain häkkimme eteen ja antoi meille salaattia. Katsoin Matildaan kysyvästi, sillä hän sanoi: että nähdään illalla. Mietin hetken kun Mtilda laittoi oven kiinni, että EN! Lila on kyllä HIRVEÄ kun kerroin hänelle, että emme pääsekkään tänään ulos. Niin kyllä potutti kun Lila vastasi, että onpas makoisaa salaattia! Haloo, minä puhun huolistani niin hän vain kehuu ruokaa. Ja loppu päivä menikin makoillessa.

Seuraavan osan laitan seuraavaan postaukseen ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti